Susi-Iitana tunnetun Ida Laakson tarina on koskettava vielä yli 140 vuotta myöhemminkin.
Varsinais-Suomessa liikkui vuosina 1880–82 suuri naarassusi, joka tappoi yhteensä 22 lasta. Ida oli tiettävästi ainoa, joka pelastui suden suusta. Ensimmäinen surma tapahtui Kalannissa tammikuussa 1880.
– 8-vuotias Kalle oli lähtenyt tyhjentämään yöastiaa pellon reunaan, eikä enää palannut.
Sittemmin lapsia jäi suden saaliiksi muun muassa Laitilassa, Nousiaisissa, Mynämäellä, Aurassa, Vehmaalla, Vahdolla ja lähimpänä Vaskiota Paimiossa.
– Ida olisi ollut järjestyksessä suden kymmenes uhri. Tammikuussa 1882 venäläinen susien ammattitappaja sai pedon hengiltä Nousiaisissa.
– Susi oli vanha ja sillä oli niin huonot hampaat, ettei se saanut enää normaalia riistaa kiinni.
Susi kävi Idan kimppuun, kun hän oli kävelemässä kotiin kiertokoulusta muiden lasten kanssa. Idan kauhukokemus tulee lähelle, kun kuulee vuonna 1955 nauhoitetun tallenteen, missä hän itse kertoo tapahtumasta 83-vuotiaana. Idaa haastatteli nauhalle kotiseutuneuvos Arvo Saura.
Nauhoitteella Laakso kertoo, kuinka hän näki suden tulevan ja hyppäävän vasikkahaan aidan yli. Sitten susi hyökkäsi hänen kimppuunsa, laittoi käpälänsä olkapäille ja painoi maahan, Karhun talon seinän viereen.
– Karhun talo oli Mänkärin vieressä. Taloa ei enää ole, mutta sen omenapuut ovat jäljellä. Talon lähelle tehtiin myös sudenkuoppa eli susiansa, mutta vasta Idan tapauksen jälkeen. Niitä ruvettiin tekemään lounaisen Suomen alueelle heti vuoden 1880 alussa, kun ensimmäinen suden tekemä surma oli tapahtunut.
Ida kuvailee nauhalla, miten susi retuutti häntä ja välillä kuunteli, hengittikö hän. Susi ehti jo raahata tyttöä vähän matkaa metsään päin, mutta sitten saapui pelastava enkeli. Se oli naapuritalon renki Janne Mäkilä, joka oli juuri lähdössä Karhun talosta ja näki tilanteen. Hän tuli huutaen ja huitoen paikalle ja säikytti pedon pois.
– Janne odotti talossa leivottavaa nisua, mutta hänellä oli levoton olo, eikä hän malttanut enää odottaa, vaan päätti lähteä kotiin. Kotiin kiirehtinyt Janne pelasti Idan.
Idan pelastus olivat Jannen lisäksi paksut vaatteet ja shaali, joka hänen ympärilleen oli kierretty. Eläin sai tytöstä huonosti otetta, ja hän putosi maahan moneen otteeseen. Ida sanoo nauhalla, ettei hän tuntenut edes kipua, vaikka verta olikin joka puolella.
Turman jälkeen tyttö oli kaksi kuukautta niin sairaana, että hänen uskottiin kuolevan. Hän kuitenkin toipui.
Ida sai tapauksesta elinikäiset vammat reiteensä ja poskeensa, mutta hän eli pitkän elämän. Hän teki elämäntyönsä palvelijana Vaskion taloissa ja kuoli Halikon vanhainkodissa 88-vuotiaana vuonna 1960. Naimisissa hän oli kahdesti.
Susi-Iitan muistomerkki on sillä paikalla, jossa onnettomuus perimätiedon mukaan tapahtui. Taulu löytyy osoitteesta Turilantie 169.
Hannu Nikander miettii nyt ankarasti, kuinka hän tulee kuvaamaan Susi-Iitan tapausta. Nykyisessä taulussa esitetään, miten Ida on suden hampaissa. Nikander ei halua maalaukseensa verta.
– Näkisin, että teoksessa lapsi on maassa ja susi katsoo renkiä oikein vihaisesti, hän suunnittelee.
Maalauksen lisäksi muistomerkkiin tulee Susi-Iitasta kertova lyhyt teksti sekä kännykällä luettava qr-koodi, joka vie Waskio-Seuran verkkosivuille, mistä saa lisätietoa Idan tarinasta.
– Kokoamme sivulle myös nykyistä susitietoutta, Marjaana Mänkäri kertoo.
Tavoitteena on, että muistomerkki olisi valmis 22. lokakuuta eli tapauksen vuosipäivään mennessä. Waskio-Seura aikoo lisäksi raivata muistomerkin ympäristöä ja tehdä lähistölle pienen parkkipaikan. Seura käy syksyn aikana myös Halikon hautausmaalla kunnostamassa Susi-Iitan haudan.
Vaskio - kylä Salon kaupungissa 