Historia

Vaskion kylä on muotoutunut saaristosta sisämaaksi paksujen savikerrosten alta. Joet ovat kuluttaneet saveen rotkoja, jotka tänä päivänä ovat tyypillistä pelto-ja niittymaisemaa Vaskiolla. Asutus on nuorempaa kuin Halikon ja Halikonlahden ympäristössä, mutta vanhempaa kuin Marttilassa tai Kuusjoella. Häävälä, Melkola, Juva sekä Jokisato-nimiset kylät olivat olemassa jo 1200-luvulla. Vaskion kirkko sijaitsee vanhan Jokisadon kylän mailla. Niittyjen ja metsämaan omistus jaettiin jakokunniksi, jotka yhteisesti käyttivät kylän niittyjä laitumena ja metsiä tarvepuiden lähteinä. Asutus levisi 1300- ja 1400-luvuilla siten, että kaikki nykyiset maakirjakylät olivat jo olemassa.

Vaskio, omanlainen kulmakunta

Hallinnollinen aluejako 1400-luvun alussa noin 450 vuoden ajan veti vaskiolaisia milloin Marttilan ja milloin Halikon suuntaan. Nimismiespitäjä määräsi, missä käräjät pidettiin vaskiolaisten asioissa. Käräjillä päätettiin yhteisistä asioita, kuten tientekorasituksista, yhdessä marttilalaisten kanssa Marttilassa. Marttilaan kuuluttiin myös kruununverotuksessa. Toisaalta, jos kartanon asettama edusmies oli Halikosta, niin silloin asiointi tapahtui Halikon käräjillä. Edellä kuvattu jako oli omiaan vahvistamaan oman kulmakuntahengen syntyyn. Ajatus omasta saarnahuoneesta alkoi itää. Tätä ajatusta vahvisti silloin pitkäksi koettu matka Halikkoon ja kehnot tiet.

Koskien Vaskio

Vaskion koskien voima valjastettiin jo varhain ihmisen käyttöön. Kulmakunnan vankat tukkimetsät ja pienet, helposti rakennettavat kosket saivat aikaan kaksi vesivoimalla toimivaa sahalaitosta jo 1500-luvun alussa. Sahateollisuuden valtakauteen oli tuosta vielä yli 300 vuotta. Tärkein vesivoiman käyttötarkoitus oli kuitenkin kylän yhteiset myllyt.

Vaskio haluaa itsenäiseksi kunnaksi 1920-luvun alkupuolella

Kunnan tehtävät rajoittuivat lähinnä koululaitokseen ja köyhäinapuun. Vaskiolaiset laskeskelivat pystyvänsä hoitamaan kunnan tehtävät halvemmalla kuin Halikon kunnan päättäjät. Tuohon aikaan ei kunnissa juuri ollut päätoimisia palkattuja virkailijoita. Asukkaita Vaskiolla oli tuolloin 1635 ja kunnallisveroäyrejä heiltä kertyi 32 624 markkaa. Siksipä valtioneuvosto hylkäsi vaskiolaisten hakemuksen oman kunnan perustamisesta, mutta hyväksyi Turun tuomiokapitulin esityksen Vaskion omasta seurakunnasta. (1929) Raskaimman alkutaipaleen työn teki kansakoulunopettaja A.V. Linnaluoto kirkonisännöitsijän roolissaan. Olihan perustettava alusta alkaen kaikki mitä seurakunnassa kuului olla. Rukoushuoneen ja hautausmaan hankinta tehtiin, mutta pappilaa ei rakennettu ja käytännössä seurakunnan toiminta ei eronnut entisestä vaan Halikon kappalainen piti edelleen jumalanpalvelukset rukoushuoneella. Itsenäinen vaihe kesti muodollisesti puolitoista vuotta. Halu yhdistyä takaisin Halikkoon johtui muuttuneesta lainsäädännöstä, joka esti kunnallisen erohankkeen, eikä näin ollen seurakuntaerossakaan nähty etuja. Halikon seurakuntaan liittymisen yhteydessä vaskiolaiset saivat lupauksen jumalanpalveluksista kaksi kertaa kuukaudessa.

Rukoushuoneesta kirkoksi

Vaskion rukoushuone on vihitty kirkoksi Maarianpäivänä 15.3.1959. Kirkon omisti rukoushuoneyhdistys, joka muutti nimensä keväällä 1961 Vaskion kirkon kannatusyhdistykseksi. Samoihin aikoihin valmistui myös Vaskion kirkon oma hautausmaa. Kirkonkellohanke käynnistyi lahjoitusvaroin vuonna 1962, ja sitä varten perustettiin erillisrahasto. Varoja kertyi hitaasti. Vaiherikkaiden asian käänteiden tuloksena Vaskion kirkon kellot kajahtivat 10. joulukuuta 1967 säestäen Halikon kirkkokuoroa. Kellotapulin viralliset vihkiäiset vietettiin kirkon 60-vuotisjuhlien merkeissä 25.8.1968.

Alakoulusta seurakuntakodiksi

Vaskion kirkko ja Kuttilan kansakoulu (nykyinen Vaskion alakoulu) olivat luonnollisessa yhteistyössä, sijaitsevathan ne aivan vierekkäin. Alakouluikäisten lasten määrä laski koko maassa, ja niin tapahtui myös Vaskiolla. Alakoulurakennuksen jäädessä tarpeettomaksi syntyi ajatus, että kirkko tarvitsisi juhla- ja kokoustilaa. Monien kokousten, laskelmien jälkeen ja naisten virinneen toiminnan tuloksena 1983 Vaskion kirkon kannatusyhdistys sai ostettua koulun Halikon kunnalta 50 000 mk:n kauppahinnalla. Pankkilainalla, varainkeruulla ja lukemattomilla talkootyötunneilla koulusta tuli Vaskion seurakuntakoti pyhäinpäivänä 1984.
Seurakuntatien yhdistyminen Salon alueella on tiivistänyt Vaskion kirkon kannatusyhdistyksen toimintaa. Sillä on omalla maapohjalla oleva kyläläisten yhdessä omistama ja ylläpitämä kirkko sekä seurakuntakoti.

Vaskion koulut

Oppivelvollisuuden täytäntöönpanoa varten Halikon kunta rakensi Kuttilan koulun alakoulurakennuksen vuonna 1924 kirkon viereiselle tontille. Kun 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa alakouluja Vaskiollakin lakkautettiin, oppilaat keskitettiin Mäen kouluun sekä Kuttilan kouluun siten, että vanha Kuttilan alakoulurakennus jäi pois koulukäytöstä. Alakoulut toimivat erillisinä toimipisteinä aina vuoteen 2009, kun Halikon kunta liittyi yhdeksän muun kunnan kanssa Salon kaupungiksi. Vaskiolla toimii nyt yksi alakoulu (luokat 1-6), Vaskion koulu, joka on entinen Kuttilan koulu.

Pankki-ja osuustoimintaa Vaskiolla

Osuuskassa ja osuusmeijeri olivat itsenäisyyden alussa Vaskion omia. Vaskion meijeri toimi 1907–1974, Osuuskassa perustettiin vuonna 1921 ja se toimii nykyisin nimellä Kosken Osuuspankki.

Kauppojen Vaskio

Huonot kulkuyhteydet ovat olleet ehkä pääsyynä siihen, että erilaiset kauppapuodit pärjäsivät Vaskiolla paremmin, mitä lähempänä Saloa sijaitsivat.
– osuuskauppa
– Tähkä
– Keskikauppa
– muut yksityiset kaupat
– kauppa-autoja (osuuskauppa, Tähkä, Santasaari, Rauhala)

Muu yritystoiminta

Sahat, konepajat, myllyt (talkkunaa), liikennöitsijät ja autoilijat. Maatilojen määrän pieneminen jo vuodesta 1960 lähtien on vähentänyt Vaskion asukaslukua.

Vaskion nykyinen taajama syntyy

Vaskion kyläkokonaisuuden katsottiin osittain hajonneen, kun Halikko-Marttila maantie valmistui. Asukkaat alkoivat muuttaa ja väki väheni. Muuttointoa ryhdyttiin torjumaan voimaperäisellä uudisrakentamisella. Osuuspankki rakennutti vuonna 1973 kerrostalon, jonka asunnot menivätkin hyvin kaupaksi. Sen jälkeen oli vuorossa rivitalojen rakentaminen, johon osuuspankki myös osallistui niin paljon kuin osuuspankkilaki antoi myöden. Salaojitushan oli kuitenkin vielä 70-luvun keskeisin lainoituskohde. Parantuneiden liikenneyhteyksien ja yksityisautokannan voimakkaan kasvun vaikutukset olivatkin myönteisiä kylän kehittymiselle. Asukkaat olivat nyt vain 15 minuutin ajomatkan päässä kuntakeskuksesta ja työssäkäynti onnistui Vaskiolla asuen. Palvelutasoa nosti myös kylälle vuonna 1972 avattu huoltoasema. Kun huoltamo vuonna 1992 lopetti toimintansa, sen kiinteistö siirtyi pankin omistukseen ja siihen sijoittui kauppa- ja palvelutoimintaa.

 

Lähteet:
– Kari Alifrosti: Vaskion Osuuspankki 1921–2001 (2001).
– Kari Alifrosti: Halikon oppikoululaitos 1963- 1993. (Halikon kunta 1993).
– Kari Alifrosti: Meidän kylän kirkko. Vaskion kirkko ja kannatusyhdistys 1908–2008 (2008)